Tampereen yliopiston monitieteisessä AISOLA-tutkimushankkeessa tutkitaan iäkkäiden ihmisten hyvinvointia, sosiaalisia suhteita, yksinäisyyden kokemuksia ja miten elinympäristö ja teknologia ovat yhteydessä näihin asioihin. Aineistonkeruussa hyödynnetään monipuolisia tutkimusmenetelmiä niin haastatteluita, visuaalista materiaalia kuin sensoriteknologiaakin. Arkkitehdit, sosiaalipsykologit, gerontologit ja insinöörit yhdistivät voimansa tämän tärkeän aiheen tutkimiseksi. Teknologiatutkimukseen liittyen suoritimme äskettäin AISOLA-tutkimuksen ensimmäisen teknisen aineistonkeruuosion keräämällä tietoa ikäihmisten sosiaalisesta ja liikkumisaktiivisuudesta sensorien avulla.
Tiedonkeruun toinen vaihe alkaa huhtikuussa, tervetuloa mukaan AISOLA-projektiin. Tule kuulemaan tutkimukseen osallistumisesta torstaina 21.4. klo 14:00 Taatalakeskukseen.
Aitoja kohtaamisia
Itselläni on kaupallinen koulutus ja työskentelen yliopistossa insinöörien keskellä avustaen tässä teknisen tiedon keräämisessä. Minulla ei siis ole kokemusta eikä koulutusta vanhus- tai sosiaalityöstä. Toki olen aina ollut aidosti kiinnostunut ihmisistä toimiessani esimiestehtävissä sekä sosiaalisissa tilanteissa yleensä. Nyt olen yhtä, mieleenpainuvaa, kokemusta rikkaampi saadessani näkökulmaa ikäihmisten arjen sujuvuudesta ja mielekkyydestä.
Tiedonkeruujaksomme aikana kohtasin ihania, aitoja, välittömiä ja avoimia tutkimukseen osallistuvia ikäihmisiä. Pyrin pitämään heihin viikoittain yhteyttä, joten olen saanut seurata heidän arkeaan myös epämuodollisesti. Tutkimukseen osallistujat ovat positiivisia, aktiivisia, ennakkoluulottomia ja aikaansa seuraavia ikäihmisiä, jotka asuvat itsenäisesti. Kertomansa mukaan he osallistuvat tutkimukseen, jotta teknologiaa voidaan hyödyntää ikäihmisten hyvinvoinnin parantamiseksi tulevaisuudessa.
Tutkimuksen aikana sain siis uudenlaisia kohtaamisia, hyvin virkistäviä ja omaa näkökulmaani avartavia. Yleisellä tasolla haluaisin, että yhteiskunnassamme ikäihmisten arvostaminen näkyisi niin päättäjien toimissa kuin kanssaihmisten kohtaamisissa ja asenteissa. Itse tunnen valtavaa arvostusta osallistujiamme kohtaan, heidän elämäntarinaansa ja nykytilanteeseensa peilaten. Vaikka tapaamisissamme puhuttiin kolotuksista ja sairauksista, niin sijaa jäi myös naurulle ja huumorille.
Jokainen polku on erilainen
Yleisemmin tarkasteltuna ikäihmiset saattavat kaivata perhettä, jota he eivät ole syystä tai toisesta perustaneet. Toisaalta aikuiset lapset saattavat asua kaukana tai ovat kiireisiä ruuhkavuosissaan tai vain ohjaavat ajankäyttönsä muihin tekemisiin kuin tapaisivat ja auttaisivat iäkkäitä vanhempiaan. Teknistä tiedonkeruuta tekevät tutkijamme ovat ulkomaalaistaustaisia, Suomessa kuitenkin useita vuosia asuneita. He tekevät tutkimustamme suurella sydämellä ja lämmöllä. Heidän kotimaissaan ja kulttuureissaan perhekäsitys on paljon laajempi ja siihen kuuluu useita sukupolvia vauvasta vaariin. Tällöin aikuiset lapset pitävät vanhemmistaan huolta, sillä yhteiskunnasta ei saa tukea ja apua samalla tavalla kuin meillä Suomessa.
Tutustuttuani ihaniin osallistujiin ja tutkimusjaksomme päätyttyä tunnen tietynlaista tyhjyyttä, jota voisi verrata tunteeseen, kun on juuri saanut luettua hyvän kirjan ja jää kaipaamaan kirjan tarinaa ja henkilöitä.
Toivon sydämestäni kaikille osallistujille mielekästä ja mahdollisimman huoletonta arkea – lämpimät kiitokseni omalta osaltani tutkimukseen osallistumisesta!
Järjestämme Taatalakeskuksessa vastaavan teknistä osiota koskevan tiedonkeruun huhti-toukokuussa 2022. Tule kuulemaan tutkimukseen osallistumisesta torstaina 21.4. klo 14:00 Taatalakeskuksen päivätoimintahuoneeseen. Katso tarkemmat tiedot tapahtumakalenterista.
Anne Korhonen
puh. 050 3002500
