Helmi Alikytö muutti Taatalakeskukseen heti sen valmistuttua, joten hän on elellyt Koivistonkylän kodissaan pian jo 28 vuotta. Päivät kuluvatkin mukavasti, kun tarjolla on erilaista ohjelmaa ja mukavaa seuraa.
Helmi syntyi 96 vuotta sitten Vammalassa ja työskenteli nuorempana muun muassa navettatöissä sekä sisäkkönä. Vuonna 1956 hän tuli miehensä kanssa Tampereelle, jossa kumpikin päätyi samaan työpaikkaan Tammelan kehruutehtaalle. Helmi kehräsi lankaa 3-vuorotyössä – ja mikäs oli kehrätessä, kun oma puoliso piti huoltomiehenä koneet kunnossa.
Vuosikymmeniä myöhemmin jo jonkin aikaa leskenä elänyt Helmi muutti Taatalaan. Aluksi uudet ympyrät tuntuivat tietysti oudoilta, mutta kotiutuminen tapahtui nopeasti.
– Hyvin olen viihtynyt ja pärjännyt. Täällä voi elellä turvallisesti rauhassa omissa oloissa, mutta juttuseuraakin löytyy, kun haluaa. Yksin ei tarvitse olla, ja joka päivälle riittää ohjelmaa. Täällä käy usein laulajia ja soittajia, tänäänkin hanuristi.
Lenkkeilyä ja leppoisaa seuraa
Päiviin sisältyy myös esimerkiksi ohjattua voimistelua, jossa jokainen tekee omien voimiensa mukaan sen mitä jaksaa.
– Muutenkin täällä saa olla ja elellä omaan tahtiin. Ja hoitajat ovat oikein ihania. Pitävät hyvää huolta ja muistavat kysyä, onko kaikki hyvin. Jos on asiaa, niin menen heidän tai mukavan johtajamme puheille.
Helmi tykkää tehdä asioita ja liikkua itsenäisesti. Nytkin hän on juuri käynyt kaupparetkellä, vaikkei ruokaa tarvitse kuulemma paljon ostella, sillä Taatalassa on hyvä ravintola.
– Ulkoilen kuitenkin joka päivä, yksin tai jonkun muun kanssa. Rollaattori on mahdottoman hyvä, ja vakiolenkki on vähän toista kilometriä. Sieltä olenkin voimani saanut, hän nauraa.
Koronan aikana ei vieraita ole Taatalassa voinut paljon käydä. Mutta sattumoisin juuri edellisenä päivänä on tytär ollut perheineen onnittelemassa 96 vuotta täyttävää Helmiä.
– Syötiin ja kahviteltiin alakerran ravintolassa – ja juotiin toiset kahvit vielä täällä asunnollakin. Olikin oikein ihana päivä.
