Eeva-Liisa Lahtisen tekemiä ikoneita esittelevä Ikonin tarina -näyttely oli esillä Taatalakeskuksessa huhtikuun ajan. Ikonit ovat pyhää tapahtumaa tai pyhää miestä tai naista esittäviä maalauksia. Ikonit eivät ole aivan tavallisia taide-esineitä, kuten esimerkiksi taulut, vaan ne liittyvät uskonnollisiin yhteyksiin. Ortodoksisen kirkon mukaan ikonit välittävät ortodoksista sanomaa siinä missä kirjoitettu sanakin.
Mikä sai kiinnostumaan ikonien maalauksesta?
Näyttelyn avajaisissa Eeva-Liisa kertoi ikoneista, niiden maalaamisesta ja omasta historiastaan ikonien maalaajana.
Värit saivat minut kiinnostumaan ikonin maalauksesta, ne vetivät minua puoleensa. Pikkuhiljaa, kun ikonin maalaamiseen pääsi mukaan, niin henkilöhahmot ja niihin liittyvät tarinat alkoivat kiinnostaa enemmän, kertoo Eeva-Liisa. Ikonin värit saivat minut kuitenkin alun perin aloittamaan niiden maalaamisen. Minua myös kiinnosti, miten ikonit kuvineen ovat 1300-luvulla löytyneet, niitä samoja kuvia me jäljennämme edelleen.
Ikonien maalaus on tarkkaa ja yksityiskohdat ovat hyvin tärkeitä. Maalaukseen tulee aina ikonin nimi, ja upeat värit, vaatteiden laskokset ja sädevaalennukset, Eeva-Liisa kuvaa työn erityisiä piirteitä. Maalatessa ikonin tarinat tulevat jotenkin lähemmäs itseä ja alkavat kiehtomaan. Ikonien kuvat puhuttelevat omalla tavallaan kaikkia. Niiden maalaaminen vaatii omistautumista, joka kerta on annettava kaikkensa.
“Jollakin tavalla siihen maalaukseen menee syvemmälle, se koskettaa, sivellinkin kulkee sitten paremmin, maalauskin on vaivattomampaa, jotenkin helpompaa, kun ei vaan levitetä tätä väriä”
Missä aloitit ikonien maalaamisen?
Aloitin Tampereen Sampolassa työväenopiston ikonin maalauksen alkeiskurssilla vuonna 2006. Ensimmäinen opettajani oli ikonimaalari Vesa Fabrin, joka on toiselta ammatiltaan sairaalapastori. Muutaman vuoden jälkeen siirryin ortodoksikirkon ikonimaalauksen opettaja Vivi Ruottisen ohjaukseen Nikolain talolle, kertoo Eeva-Liisa ensimmäistä opinnoistaan.
“Ikoni antaa tekijälleen paljon, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan”
Kun taidot edistyivät, päätin ilmoittautua Heinäveden Valamon alkeiskurssille. Paikka lumosi minut täysin ja olin vuosittain useasti heidän kursseillaan, muistelee Eeva-Liisa. Valamossa opettajina olivat alkuun Mari Zabysnyi sekä jatkossa Alexander Wikström. Jokainen aloitteleva ikonimaalari tarvitsee hyvän opettajan. Olin onnekas, kuin minä löysin heidät kaikki, kertoo Eeva-Liisa ilahtuneena.
Oletko joskus harrastanut muunlaisten kuvien tekemistä?
Olen koko ikäni värittänyt, värittänyt paljon. Värit yleisestikin ovat sellainen, mikä minua itseä on aina kiehtonut, miettii Eeva-Liisa. Olen huomannut, että myös oman ympäristöni väreihin haluaisin vaikuttaa. Esimerkiksi kanssaihmisten vaatteita välillä katson sillä silmällä, että kenellä on hienot väriyhdistelmät.
Kukkapuskiakaan eivät tutut minulle osta, koska he tietävät, että aina järjestelen kukat niissä uudestaan. Miehenikin osti täytekakun, kun kukkapuskan olisin kuitenkin vaihtanut. Ei se minua haitannut, kakku kelpasi ihan yhtä hyvin, hymyilee Eeva-Liisa. Ikonien maalaamisessakin parasta on, kun saan maalata väreillä ja sekoitella värejä kymmenistä eri purkeista. Värien vivahteita on yltäkylläisesti, se oli se, joka minut ikonien maalaamiseen vangitsi mukaan.
Kerro jokin mieleenpainuva muisto ikoninmaalaukseen liittyen
Parhaat muistoni liittyvät Valamon luostariin Heinävedellä, muistelee Eeva-Liisa. Se on ihana paikka, jossa on aina tarjolla monenlaisia kursseja ja siellä tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Siellä kaikilla oli maalaaminen keskiössä ja luostarin ympäristö ja tunnelma rauhoittaa. Siellä ollessani kaikki ulkopuolinen elämä pysähtyi ja omistauduin täysin vain maalaamiselle.
“Aamu kahdeksasta ilta kymmeneen tai yhteentoista maalattiin ja illalla, kun opettajan työ loppui viideltä, me jäimme vielä maalaamaan.”
Jossain vaiheessa siellä tuli tavaksi lukita maalausryhmän työtila yöksi. Me ratkaisimme tilanteen niin, että iltapalalle lähdettäessä yksi jäi vaivihkaa sisälle ja antoi sitten ikkunasta jakkaran, jonka avulla me muut maalarit kapusimme takaisin sisälle jatkamaan työtä. Kaikki olivat todella intohimoisia maalareita, naurahtaa Eeva-Liisa. Meillä oli mukavaa yhdessä, ystävyyksiä syntyi ja ne jatkuvat edelleen.
Suosittelisitko ikonin maalaamista jollekulle tai kenelle suosittelisit?
Minusta se on sellainen asia, mitä ei oikein voi suositella, sanoo Eeva-Liisa pohdiskelevasti. Jos tuntee kutsumusta, voi sitä kokeilla. Aikaa ja kärsivällisyyttä on oltava riittävästi. Ikonia ei tehdä hetkessä. Siinä on monta vaihetta ja jokainen vaatii aikaa.
“Ei voi olla yksinkertaisempaa ikonia kuin pyhän ihmisen kasvokuva, yksivärisellä hopeoidulla pohjalla ilman minkäänlaista taustapiirrosta!” Serafim Seppälä. Ikonin filosofia. 2014
