Anna-Liisa, 82, on ehtinyt elämässään katsella Suomea ja suomalaisia monella paikkakunnalla. – Minun on helppo alkaa jutella uusille ihmisille, kertoo Anna-Liisa, olen saanut katsella maailmaa monesta suunnasta. Parhaana on mieleeni jäänyt aika mummun kanssa maalla, siellä oli paljon eläimiä ja lapselle paljon tekemistä.
Maalta kaupunkiin ja takaisin
Kouluikäisenä Ruoveden maisemat sitten vaihtuivat Hämeenlinnaan, siellä kun oli paremmat koulut. – Äiti oli töissä verkatehtaalla, kertoo Anna-Liisa, kaupungissa elämä oli niukkaa, mutta sosiaalihuollosta ei haettu rahaa. Äiti oli periksiantamaton pohjalaisnainen ja samaa on minussakin, periksi ei anneta.
Aikuisena työt veivät Anna-Liisan perheen Savoon ja Kuopioon, mutta mieli teki palata takaisin etelämmäksi. Työvuosien jälkeen siihen tuli tilaisuus ja paluumuutto suuntautui syntymäpitäjään Ruovedelle. Vaan tällä kerralla talon paikka, Kärmemäki, ei osoittautunut mieluisaksi. – Minulle riitti siinä vaiheessa, kun käärmeet pyrkivät taloon sisälle!
Siitä eteenpäin Anna-Liisan koti onkin ollut Tampereella. Ensin kerrostalossa kahdeksannessa kerroksessa, missä puita ei ollut näkyvissä lainkaan. – Silloin kaipasin jo luontoa ympärille, muistelee Anna-Liisa.
Tuntuu kotoisalta
Vuosi sitten, kun Anna-Liisa sairastui syöpään, alkoi yksin asuminen tuntua turvattomalta. Ratkaisuksi ehdotettiin muuttoa Kaukaharjukeskukseen. – Lähdin tutustumaan paikkaan, kertoo Anna-Liisa, katselin ympärilleni ja totesin että täällä yhdistyy maaseutu ja kaupunki, kuin asuisi maalaispitäjän kirkonkylässä: lähellä on palveluja, puita ja pensaita ja kaikkea muutakin.
Anna-Liisa kertoo tutustuneensa toisiin asukkaisiin ja hän myös osallistuu talossa järjestettävään yhteiseen ohjelmaan omien menojen ja voinnin mukaan. – On ihana palata Tays:ista hoitojen jälkeen kotiin, kun tietää saavansa apua. Täällä saa olla oma itsensä ja oman näköinen, hiuksilla tai ilman, toteaa Anna-Liisa.
Anna-Liisa on kotiutunut ja kertoo siitä toisillekin. – Minulle totesi täällä jalkahoitaja, että kuulostaa kuin olisit saanut lottovoiton – ja niinhän minä olen saanutkin.
